Hampurilaisia?
Tämän viikon puheenaihe on ollut Espoon Bluesin tilinpäätöksen huima tappio. Tuttu juttu jo monelta vuodelta. Salonoja kuittaa ja Blues jatkaa menoaan. Viime kauden teemahan Espoossa oli muistaakseni kulujen leikkaus.
Ei siinä mitään. Jos on mesenaatti taustalla, niin homma toimikoon niin. Vaan yhtään en ihmettele, jos muissa seuroissa kiristellään hiukan hampaita. Espoon tapauksessa on kuitenkin kyse tukiaisista. Vähän samaan tapaan kuin Suomen hampurilaisbisneksessä. Amerikkalaisjätti on ollut Suomessa jo yli 20 vuotta, mutta tehnyt positiivisen tuloksen vain parina vuonna. Muuten MC on syöttänyt suomalaisia emoyhtiön tukiaisilla, joita on tänne valunut 86 miljoonan euron verran. Turkulaiskilpailijan on varmasti ollut mukava seurata menoa vierestä.
Bluesin lisäksi samanlaista tappioiden kuittailua on harrastettu myös Raumalla. RTK-Palvelut hoiti viime kaudelta 1,5 miljoonan euron miinukset. Vertailun vuoksi, kun Pelicans joutui neljä vuotta sitten vaikeuksiin, sillä oli noin 2,3 miljoonaa euroa velkoja. Yhdellä Salonojalla tai RTK:lla homma olisi ollut silloin melkoisen helppoa…
Filosofisesti tämä tappioiden kuittaus on kuitenkin monipolvinen asia. Syntyykö tällaisesta toiminnasta kilpailun vääristymä, kuten esimerkiksi Suomen suurin hampurilaisketju nyt syyttää amerikkalaiskilpailijaansa. Hassu yhteensattuma muuten, että SM-liigan kärjessä porskuttavat - juu Blues ja Lukko.
Vaan eipä tuomita pelaajia ja valmentajia, sillä he tekevät työtään. Sen sijaan jossain muualla olisi ehkä syytä katsoa peiliin.
Ai miksi? No, mietihän pelaajaa, joka pohtii ensi kauden pelipaikkaansa. Hän saa tarjouksen x euroa seuralta, jolla ei näitä mesenaatteja ole. Sitten hän saa tarjouksen 2x seuralta, joka pystyy pistämään paremmaksi, kun ei sillä nyt ole niin väliä pysyvätkö menot ja tulot tasapainossa. Siinä on se iso kysymys, joka voi vielä vääristää SM-liigaakin.
Mutta mikäs minä olen moralisoimaan. Maistuu se euron hampurilainen minullekin joskus. Kiitos Amerikan avun.
Esa Rauhanlaakso