Ulkojäiden valloittava maailma
Tänä vuonna toivotaan kunnon talvea. Ai miksi? Noh, vaikka suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden vuoksi. Viime talvi oli kaiken kaikkiaan niin surkea, että ulkojääkelit ja Lahden alueen ulkojäät olivat kaikkea muuta kuin kunnossa. Sääli sinänsä, sillä ulkojäillä luodaan perinteisesti pohjat tulevien pelimiesten perustaidoille. Joukkueharjoitukset omalta osaltaan ovat tietysti nekin tärkeitä, mutta mikään ei silti korvaa omatoimisen pelailun merkitystä juniorin kehitykselle.
Juniorina ulkojäillä vietetyt tunnit ja pelit kavereitten kanssa ovat lähes niitä parhaimpia muistoja junnuajoilta. Samalla mukava harrastus ja leikki kehitti jokaisen pelaajan perustaitoja. Mikään ei korvaa sitä tunnelmaa, kun ensimmäiset luistimenpiirrot iskeytyvät juuri jäädytetylle ulkojäälle kirpeänä pakkaspäivänä!
Paljon ulkojäillä aikaansa junnuna viettäneitä pelaajia on helppo nimetä ihan vaan ominaisuuksien perusteella. Perustaitoja kuten laukomista, syöttämistä tai luistelua, kun ei punttisalilta saa hankittua. Esimerkiksi Marko Jantusesta tuskin olisi tullut teknisesti niin loistavaa luistelijaa, jos Riihelän ulkojää ei olisi ollut pikkumiehen toinen koti. Tai olisiko Tuomas Santavuorella läheskään yhtä näppäärää mailankäsittelyä tai poikkeuksellista “potkulauta-tekniikkaa” ilman Kerin ulkojäitä. Ei taatusti.
Ulkojäiden lisäksi kovimmat koitokset käytiin lähialueen poikien kesken pihapeleissä. Sama porukka tahkosi pelejä läpi kesät ja talvet aina vanhempien sisäänkutsuun saakka. Joulupukin kirjeessä toivottiin poikkeuksetta uusia pihapatjoja tai kilpihanskaa maalivahdille. Maskiin vedettiin viikoittain uudet maalarinteipit päälle, jotta saatiin maalattua se uusin ja hienoin maskimaalaus. Lisäksi kaikki kotoisen SM-Liigan maalit nauhoitettiin urheilu- ja tulosruuduista, joita sitten kelailtiin ja ihailtiin VHS-nauhan kulumiseen saakka. Myös NHL-weekly oli tulikuumaa tavaraa. Meille pikkunassikoille pihapelit ja ulkojäät antoivat loistavan mahdollisuuden toteuttaa haaveita pienoiskoossa.
Valitettavasti nykyisin konsolipelit ja muut houkutukset tarjoavat monelle lyömättömän vaihtoehdon ulkona liikkumisen sijasta. Silti niitäkin vielä löytyy, joille illan pihapelin lopputulos on sillä hetkellä tärkein asia maailmassa. Ei liene sattumaa, että näistä nassikoista kasvaa myöhemmin uusia Jantusia ja Santavuoria.
Jussi Saarinen