Tarkkaan varjeltuja salaisuuksia
Tälläkin kaudella on taas alkanut joukkueiden jokavuotinen salaisuuksien varjelu. Nimittäin loukkaantumisista puhuminen ja tiedottaminen. Joillain pelaajilla jää harjoituksia väliin, mutta peleissä purraan hammasta ja pelataan joko puudutuksen tai teippauksen avulla. Mitä pidemmälle kausi etenee, voidaan sanoa, että vain todellinen ongelma jättää pelaajan katsomoon.
Kukaan pelaaja ei halua vapaaehtoisesti jättää otteluita väliin, näin syntyy tilanteita joissa kaukaloon hypätään hieman normaalia heikommassa tilanteessa. Varsinkin pudotuspeleissä tilanne korostuu ja vammoja varjellaan viimeiseen asti. Tällöin joukkueen lääkärin ja fysioterapeutin rooli korostuu. Raja on varsin häilyvä ja pelaaja usein haluaa pelata, vaikka kunto ei sitä edellytä. Silloin joukkueen lääkärin tehtävänä on nähdä riskit ja kieltää tarvittaessa pelaaminen. Pelaajan todellisuus saattaa helposti hämärtyä ennen sitä kauden tärkeintä ottelua ja vaikutukset uran jälkeiseen elämään saattavat unohtua. Varsinkin päävammojen kanssa on syytä olla äärimmäisen varovainen, sillä seuraukset niistä voi pahimmassa tapauksessa olla pysyviä. Tuoreessa muistissa on vielä joukkuetoverin Markus Helasen äärimmäisen valitettava tapaus.
Riippuen tietenkin loukkaantumisen vakavuudesta, mutta tuskin sellaista pelaajaa onkaan, joka pystyy pelaamaan loukkaantuneena omaa parasta peliään. Joukkueen sisällä usein tiedetään tilanne ja kyllähän joukkueen sisällä osataan arvostaa pelaajaa, joka kivusta huolimatta antaa kaikkensa joukkueen eteen illasta toiseen. Yhtenä räikeimmistä tapauksista tulee mieleen ex-pelsu Jesse Welling, joka kaudella 2004 – 2005 taisteli lukuisten puudutusten ja teippausten avulla omasta tahdosta läpi kaikki 56 ottelua, kun ranne oli jo harjoitusotteluissa taipunut leikkauskuntoon. Tilanteesta turvallisen teki tieto, että huonommaksi ranne ei enää pelaamalla voinut muuttua. Vierestä seuranneena voi silti sanoa, että moni olisi jättänyt leikin kesken jo paljon aiemmin. Ja taatusti vaikutti pelaamiseen, jos mies hädin tuskin pystyi puristamaan mailaa tai saatika laukomaan kunnolla.
Välillä myös pelaajien omat kommentit terveydestä särähtävät korvaan. Yksi mieleen painunut tapaus on entisen ruotsalaisen NHL-puolustajan Calle Johanssonin haastattelu vuosia sitten Washington Capitalsin pelatessa NHL-finaaleja. Haastattelija kysyi mitä mies olisi valmis uhraamaan Stanley Cupin eteen? Nykyisen Canalplus Elitserien kommentaattorin vastaus oli, että toisen jalan!? Joopa joo, rajansa kaikella..
Jussi Saarinen