Pizzan pelikirja
Jääkiekon ympärille voi saada parhaimmillaan filosofista keskustelua. Tällainen kokemus osui kohdalle reilu kaksi kuukautta sitten kiekkokauden aloittavalla liigaristeilyllä. Risteily on muuten puuduttavuudessaan sitä luokkaa, että en suosittelisi sitä edes vihamiehellenikään, mutta pitipä kuitenkin tunkea mukaan muutaman vuoden tauon jälkeen.
Virallisen tilaisuuden juhlapuheessa liigan toimitusjohtaja J-P Vuorinen lupasi monta kaunista ja suurta asiaa. Puhe oli vuorismaisen sujuva, kunnes tuli sen loppu. Hänen piti esitellä liigan uusi sponsori, suomalainen pizzaketju, mutta suusta pääsikin monikansallisen pizzayhtiön nimi. Salillinen väkeä ihmetteli, että mistäs nyt on kyse, kun suomalaisfirman toimitusjohtaja asteli lavalle vierellään imitaattori Jukka Laaksosen esittämä ylämummo. Mummo muistuttikin Vuorista muutaman kerran mikä oikea firman nimi olisi pitänyt olla.
Illallisella istuin sitten samaan pöytään kiekkoanalyytikko Petteri Sihvosen ja Ylen Olli Ikäheimosen kanssa. Ikäheimonen otti tämän Vuorisen lapsuksen esille ja ihmetteli miten voi sellaisen virheen tehdä. Sihvosen kanssa katselimme silmät pyöreinä Ikäheimosta, ja sitten minä aukaisin suuni. - Ei se ollut lapsus, ihan selvästi käsikirjoitettu juttu.
Sihvonen liittyi heti komppaamaan minua ja oli samaa mieltä, mutta Ikäheimonen ei. Aloitimme Sihvosen kanssa pitkän lyhytsyöttöpeliin perustuvan ketjun, miksi oli päivänselvää, että kyse oli käsikirjoitetusta jutusta. Laaksonen oli mukana, Vuorisen puheen rytmi muuttui juuri sponsorin esittelyvaiheessa ja tämän lapsuksen avulla sponsori sai vielä huimasti lisää huomiota, kun kukaan ei kuitenkaan olisi jaksanut kuunnella toimitusjohtajan joutavuuksia miksi he panostavat jääkiekkoon.
Ikäheimonen pyöritteli päätään ja ihmetteli miten syvälle pohdinoissamme olimme menneet. Samalla Olli myönsi, että vaikka hän olisi oikeassa, olisi hän kuitenkin pöytäkuntamme häviäjä. Ai miksi? No siksi, että hänellä ei käynyt mielessäkään käsikirjoitetun ohjelman mahdollisuus.
Jotain kai risteilyn muusta annista kertoi se, että keskustelumme aiheesta kesti 45 minuuttia. Se oli analyysia parhaimmillaan. Loogista argumentoitintia, johon vastaväittäjä heitti oman argumenttinsa, joka sitten kummottiin. Ihan kuin jääkiekkoa parhaimmillaan, kun pelikirjat kunnolla kohtaavat.
Lopulta oli kuitenkin edessä perimmäinen kysymys: miten selvitetään oliko kyseessä lapsus vai käsikirjoitus? Olli lupasi asian selvittää ja kysyä Vuoriselta.
Sydämeni vuotaa lähes verta, mutta tietoni mukaan Ikäheimonen olisi ratkaissut asian. Kyse oli lapsuksesta. Näin on kertonut J-P Vuorinen itse. Eli Sihvosen ja minun lyhytsyöttöpelimme ei tuottanutkaan toivottua tulosta, mutta siitä huolimatta olimme ottelun voittajia. Kuten Ikäheimonen myönsi jo itsekin, niin hänellä ei käynyt edes mielessä käsikirjoituksen mahdollisuus.
Siis väärin voitettu. Petterin ja minun pelikirjat olivat kunnossa, Ollin ei, mutta kaikki kolme nauttivat keskustelusta. ”Väärällä” pelikirjallakin voi voittaa.
Esa Rauhanlaakso
Tags: jääkiekko, pelikirja, Petteri Sihvonen, pizza