Päiväunia
Mikä on sinun unelmasi? Haaveiletko maailmanympärimatkasta vai ohjaako toimintaasi realistisempi tavoite lomailla Euroopan polttavilla hiekkarannoilla ensi kesänä. On päivän selvää, että kumpikaan edellä mainituista matkoista ei toteudu ilman sitoutumista ja itsekuria. Kerran kuussa satasen säästöön laittava kiekkofani palkitsee itsensä kauden loputtua matkalla MM-kisoihin tai jopa jääkiekon kehtoon ja NHL-matsiin. Rahansa yltiöpäisesti talven mittaan tuhlaillut kiekkojännäri jää haaveilemaan matkasta ja mittailemaan kotikaupunkinsa katuja toisten lähtiessä matkaan.
On niitä unelmia kiekkojoukkueillakin ja pelaajilla. Niin kuin myös tavoitteita. On tärkeää kuitenkin erottaa nämä asiat toisistaan. Unelma, haave on jotain kaukaista, lähes saavuttamatonta. Tavoite on selkeä maali, johon päästään sitoutumalla ja kovalla työllä. Euroopan valloittaminen oli Oulun Kärppien unelma. Suomeksi sanottuna näin jälkikäteen: se jäi haaveen asteelle. Oliko Euroopan valloitus edes joukkueen todellinen tavoite?
Espoon Bluesin valmennusjohdon tavoite on menestyä Euroopassa. Sen on Petu Matikainen tuonut selvästi esille. Petu on ajanut pelaajien aivokoppaan pelitavan, jonka joukkue on sisäistänyt hienosti. Jok’ikinen Bluesin pelaaja antaisi vaikka kätensä joukkueen edestä, jos Petu pyytäisi. Blues on tiivis paketti ja jokainen pelaaja joukkueessa on sitoutunut voittamaan kulloisenkin kaksinkamppailun, johon hän osallistuu. Matikaisen vaatima pelitapa on armoton. Pelaajien tulee sietää kipua, tuskaa ja mustelmia. Ne ovat taistelun merkkejä, joita tulee kroppaan vääjäämättä joukkueen eteen uhrauduttaessa. Viime tiistain liigaottelu Lahdessa oli oiva osoitus edellä mainitusta. Blues on pelikurin pitäessä liigan tiivein paketti. Sanoipa eräs tuttavani Espoosta, että Petu on tehnyt pelaajistaan harjoittelu- ja pelirobotteja.
Takavuosilta muistan erään Petun motivaatiopuheen ennen matsia Lappeenrannassa. Petu ärjyi ensin komentonsa Pelicans joukkueelle vilkaisten lopuksi minuun jatkaen samalla vaativalla äänenpainolla äänen noustessa joka sanan myötä lopulta ärjynnäksi : - Saipa hakataan tänään ihan varmasti ja jokainen antaa p..rkele kaikkensa selostajaa myöten! Asia oli sillä selvä. Sinä iltana huuto ja mekastus selostuskopissa taisi olla tavallista ankarampaa.
Pelaajat sysäävät haastatteluissa omat unelmansa ja tavoitteensa mielellään syrjään. Joukkueen menestyminen nostetaan poikkeuksetta tärkeimmäksi asiaksi. Omia henkilökohtaisia tavoitteita ei muka ole. Bullshit, sanon minä. Ilman omia tavoitteita ei ole mitään. Joko synnytät pölyä tai sitten nielet sitä. Värikäs kiekkovalmentaja Juhani Tamminen kertoi minulle tehdessäni hänestä henkilökuvaa seuraavan tarinan pelaajan itselleen asettamasta tavoitteesta ja siitä miten se ohjasi hänen toimintaansa. Tammisen mukaan Oulun Kärppiin liittynyt laitahyökkääjä Niklas Hagman oli liikkeellä kovin tavoittein, vaikka ura ei ottanut auetakseen Helsingissä. Pikku Hakki liimasi Tamin mukaan asuntonsa ulko-oven vieressä olleeseen peiliin pienen paperilapun, jossa oli teksti NHL. Ulos lähtiessään Hagman vilkaisi peiliä ja silmät hakeutuivat väistämättä myös lappuun. Lappu muistutti nuorukaista niistä valinnoista, joita hänen oli tehtävä toteuttaakseen unelmansa. Pikku Hakki oppi ajattelemaan ja elämään kuin urheilija. Menestyksen alttarille oli uhrattava jotain: kenties kosteat baari-illat ja rasvaiset pizzat saivat jäädä. Kuka tietää. Kuka tietää edes onko Tamin tarina totta vai tarua. Mutta yksi mikä on varmaa on se, että sopivasti mitoitettujen henkilökohtaisten välitavoitteiden kautta Hakista tuli NHL-pistelinko. Unelmoiden ei Hakki tietään änäriin raivannut.
Jotkut pelit painuvat väkisin mieleen. Eräs niistä on Se vierailu Helsinkiin, missä Pasi Nurminen torjui kaiken mahdollisen ottaen 58 koppia. Nupen tavoitteena tuntui olevan aina se, että hän ei halunnut päästää yhtään maalia taakseen. Tuossa ottelussa Nupen raivokas taistelu sytytti koko hallin. Lopputuloksen tiedätte. Välillä Nupe torjui kiekkoja jopa päällä puskien. Sellainen esitys ei synny unelmoiden. Jokainen maalivahti ja joukkue asettaa toki tavoitteekseen nollapelin ennen peliä, mutta vain ja ainoastaan sinnikäs peräänantamattomuus ja päättäväisyys ja kollektiivinen uhrautuvaisuus joukkueen eteen tuo palkinnon.
Päiväunia ei ole nähnyt myöskään kuntoutuva laitahyökkääjä Jussi Saarinen. Ajatelkaapa Jussia. Pelicans laituri kävi polvileikkauksessa ja kuntoutti itseään huippukuntoon kuuden kuukauden ajan loukatakseen polvensa ensimmäisessä kunnon pelissä uudelleen. Edessä oli sama kuntoutusrumba kaksinkertaisena. Nyt vuotta myöhemmin Jussi on taas kaukalossa liittyäkseen jonkun joukkueen riveihin joulutauolla. Pelilupa lääkäreiltä on pian taskussa. Todellista taistelijan luonnetta ja tavoitteen asettelua on puolentoista vuoden matkalla vaadittu varmasti.
No mikä on sitten meikäläisen unelma maailmanympärimatkan lisäksi. Finaaleja olisi tietysti kiva päästä selostamaan. Pelicansin pelatessa. Tavoitteeni on se sijaan helpompi nimetä. Seuraavan selostuksen tulee olla parempi kuin edellisen. Piri Elorannan lempimotto - menestys ennen työtä tulee vain sanakirjassa - Pelicans pukuhuoneen seinältä kymmenen vuoden takaa kummittelee alitajunnassa. Päiväunet helposta IFK-voitosta huuhtoutuivat lauantaina syyssateen myötä. Murheen olisin tietysti voinut huuhtoa ja hukuttaa kotimatkalla vaikka parilla, kolmella oluella, mutta itsekuri piti. Asettamani tavoitteen ohjaamana tulostin sen sijaan kotona seuraavan vastustajan eli Tapparan kokoonpanon ja aloitin vastustajan pelaajien opiskelun jo lauantai-iltana. Sitä se on selostajan työ: alituista valmistautumista seuraavaan tapahtumaan. Tampere on muuten se paikka, missä eräs toimittaja tokaisi minulle takavuosina, - Jättäisitte jääkiekon meille ja keskittyisitte jalkapalloon siellä Lahdessa. Sorry , ei jätetty. Raaka työ palkitsee tekijänsä. Kyllä täältä vielä tullaan!
Ili Varmavuo