Höntsätään
Rockmuusikko ja -lyyrikko Heikki Salo kirjoitti taannoin Aamulehdessä kuinka oli lähtenyt kaverinsa mukaan höntsäämään. Työkaverini kysyi elokuussa minua mukaan höntsäämään Launeen uuteen jäähalliin. Muiden kiireiden vuoksi sanoin kiitos ei.
Vaikka kieltäydyin, niin höntsääminen on mielestäni hienoa. Valitettavasti se taitaa olla myös hiipumassa oleva laji, kiitos näiden nykyisten talvien. Nyt ulkona näyttää hienolta ja ulkojäätkin saadaan taas kuntoon, mutta kuka tietää millaista on viikon kuluttua?
Pikkupoikana tuli höntsättyä ulkojäillä. Pakkasraja taisi olla jossain 25 asteen paikkeilla. Mieltä lämmitti, kun muutama päivä sitten näin tien laidassa isän ja pojan (oletettavasti) kävelevän jääkiekkomailat olkapäillä ja kassit lavan mutkasta roikkuen. Olivat varmaan menossa keskenään jäälle pelaamaan SM-liigan ratkaisevan finaalin viimeistä maalitilannetta.
Toivon, että tuollainen höntsääminen ei katoaisi kokonaan. Ensinnäkin siinä saa raitista ilmaa ja mielikuvitus lentää. Aikuisten miesten jäähallissa höntsääminenkin on hieno laji, mutta kuulopuheiden mukaan se voi joskus lipsahtaa liian vakavaksi. Potta päähän ja aivot narikkaan ei ole aina hyvä yhdistelmä.
Höntsääminen palautui mieleeni torstai-iltana, kun kuunteli Ilin selostusta HPK-Pelicans-pelistä. Taisi Pelicansin miehistö olla puolitoista erää ulkojäillä ihmettelemässä lumisadetta. Vaan peli kääntyi lopulta lahtelaisittain hyvään suuntaan. Käsitykseni mukaan Pelicansin maalintekijöistä ainakin Vili Sopanen, Jesse Saarinen ja Marko Jantunen ovat viettäneet paljon aikaa ulkojääleikeissä, joten höntsäämisen ansiosta Lahteen oli tuomisina kaksi pistettä.
Kaikki siis höntsäämään! Juniorit ja vähän vanhemmatkin. Talvisella jäällä voi saada hienoja kokemuksia.