kiekko

SM-Liiga jaksaa yllättää lajiniilot vuodesta toiseen. Liigalla tuntuu olevan pakkomielle mm. muuttaa vuosittain lajin terminologiaa. –  Ili hei, Onks toi joku uus juttu. Mitä se tarkoittaa ? Tämä tahaton huudahdus pääsi Radio Voiman juontajan Larissan suusta hänen lehteillessään uunituoretta liigan mediaopasta. Larissan huomio kiinnittyi sanahirviöön voittomaalikilpailu.  Jo jokainen pikkupoika ja jopa suuri osa urheilua vähääkään seuraavista naiskatsojista tietää, että mikäli ottelu on varsinaisen peliajan jälkeen tasatilanteessa, niin voitosta käydään rangaistuslaukaus- tai rangaistuspotkukilpailu. Rangaistuslaukauksia tai - potkuja ammutaan  varsinaisella peliajalla, mutta rankkarikilpailussa ratkaistaan ottelun voittaja. SM-liiga on kuitenkin päättänyt toisin. Ottelun päättyessä tasatilanteeseen käydään  tällä kaudella voittomaalikilpailu.

Rankkarikilpailu- termi on levinnyt urheilupiireissä yli lajirajojen. SM-liiga haluaa ilmeisesti eriytyä muita lajeista vääntämällä väkisin jääkiekkoon uuden ternin vakiintuneen käytännön tilalle. Mitä vikaa vanhassa termissä oli ? Kuvaako uusi termi muka paremmin rangaistuslaukauksin käytävää kilpailua, jolla ratkaistaan ottelun voittaja. Ehkä kielitoimisto on keksinyt termin kieli poskessa. Uusi termi lähinnä naurattaa lajifriikkejä ja kiekkokansaa, mutta satunnaista katsojaa se vain ja ainoastaan hämmentää. Voittomaalintekijä voittomaalikilpailussa lyhennetään teksti TV:ssä muotoon vl aikaisemman rl -lyhenteen sijaan. VL tulee puolestaan sanasta voittolaukaus. Voittolaukauksen ampuja eli rangaistuslaukauksessaan onnistuva pelaaja ei saa kuitenkaan maalia edelleenkään maalitilastoihin. No ei ainakaan pistepörssiin, mutta entäpä voittomaalisarakkeeseen ? Jaa-a. Varmasti voittolaukaus kirjataan ainakin voittomaalikilpailutilastoon ja saahan kilpailussa onnistunut joukkue myös pisteen sarjataulukkoon.

Kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa nähdään kuitenkin edelleen penaltyshot competion eli uusi termi on kaiketi käytössä vain ja ainoastaan kotoisessa SM-liigassa. Vai lanseeraako SM-liiga winninggoal competition –termin myös kansainvälisiin kiekkokaukaloihin ? Tokkopa.

Myös pudotuspelien ensimmäisen kierroksen nimi on muutettu. Pudotuspelien ensimmäisen vaiheen nimeksi on valittu  Ns. Villikortti kierros. Miksi niin sanottu ? Mitä se Ns. tekee siinä villinkortin edessä ? Esikuva termille on haettu ison veden takaa ja termillä kai halutaan kuvata sitä, että mustat haastajat, jokerikortit eli todelliset yllättäjät voivat tämän pudotuspelivaiheen  kautta edetä tosipeleihin eli Ns. pudotuspeleihin. Sarjataulukon toisessa päässä puolestaan jännitetään playout-sarjaa. Mitä se sitten tarkoittaa?  Selitäpä se sitten kummin kälyn kaimalle, joka käy kiekkopelissä kerran kaksi  vuodessa. Vanhakantainen karsintasarja  tai putoamiskarsinta- termi ei jättäisi sijaa selitellyille. 

Ili Varmavuo

Tämän viikon puheenaihe on ollut Espoon Bluesin tilinpäätöksen huima tappio. Tuttu juttu jo monelta vuodelta. Salonoja kuittaa ja Blues jatkaa menoaan. Viime kauden teemahan Espoossa oli muistaakseni kulujen leikkaus.

Ei siinä mitään. Jos on mesenaatti taustalla, niin homma toimikoon niin. Vaan yhtään en ihmettele, jos muissa seuroissa kiristellään hiukan hampaita. Espoon tapauksessa on kuitenkin kyse tukiaisista. Vähän samaan tapaan kuin Suomen hampurilaisbisneksessä. Amerikkalaisjätti on ollut Suomessa jo yli 20 vuotta, mutta tehnyt positiivisen tuloksen vain parina vuonna. Muuten MC on syöttänyt suomalaisia emoyhtiön tukiaisilla, joita on tänne valunut 86 miljoonan euron verran. Turkulaiskilpailijan on varmasti ollut mukava seurata menoa vierestä.

Bluesin lisäksi samanlaista tappioiden kuittailua on harrastettu myös Raumalla. RTK-Palvelut hoiti viime kaudelta 1,5 miljoonan euron miinukset. Vertailun vuoksi, kun Pelicans joutui neljä vuotta sitten vaikeuksiin, sillä oli noin 2,3 miljoonaa euroa velkoja. Yhdellä Salonojalla tai RTK:lla homma olisi ollut silloin melkoisen helppoa…

Filosofisesti tämä tappioiden kuittaus on kuitenkin monipolvinen asia. Syntyykö tällaisesta toiminnasta kilpailun vääristymä, kuten esimerkiksi Suomen suurin hampurilaisketju nyt syyttää amerikkalaiskilpailijaansa. Hassu yhteensattuma muuten, että SM-liigan kärjessä porskuttavat - juu Blues ja Lukko.

Vaan eipä tuomita pelaajia ja valmentajia, sillä he tekevät työtään. Sen sijaan jossain muualla olisi ehkä syytä katsoa peiliin.

Ai miksi? No, mietihän pelaajaa, joka pohtii ensi kauden pelipaikkaansa. Hän saa tarjouksen x euroa seuralta, jolla ei näitä mesenaatteja ole. Sitten hän saa tarjouksen 2x seuralta, joka pystyy pistämään paremmaksi, kun ei sillä nyt ole niin väliä pysyvätkö menot ja tulot tasapainossa. Siinä on se iso kysymys, joka voi vielä vääristää SM-liigaakin.

Mutta mikäs minä olen moralisoimaan. Maistuu se euron hampurilainen minullekin joskus. Kiitos Amerikan avun.

Esa Rauhanlaakso

Pelicansin osalta vieraspelaaminen alkaa ensi torstaina Oulussa ottelulla Kärppiä vastaan. Samalla se tarkoittaa myös mieltä avartavan bussimatkailun alkamista. Bussissa istumiseen käytetään kauden aikana lukemattomia tunteja ja tyylejä viettää aikaa on useita.

Yleinen käytäntö kaikissa seuroissa on se, että valmennus ja huolto istuvat bussin etuosassa, muuten pelaajat voivat valita omat paikkansa. Mielen mukaan paikkaa ei saa vaihdella, vaan kauden alussa valittu paikka pysyy kauden loppuun asti eikä muille paikoille ole asiaa. Vuosien saatossa myös vanha “junnut edessä ja konkarit takana” myytti on pikkuhiljaa alkanut osoittaa murtumisen merkkejä. Toki on todettava, että kyllä konkarit pelsuissakin osaavat silti huolen omasta tilastaan pitää. Takapenkkiä dominoi Erik Kakko ja takapöytää pystyssä pitää kaksikko Toni Koivunen ja Marko Jantunen.

Menomatkoilla ykkösasia on syytä olla peliin keskittyminen. Tällöin aika käytetään lepäämiseen, leffojen katseluun, musiikin kuunteluun sekä lehtien ja kirjojen lukemiseen. Erikoismaininta parivaljakolle Vili Sopanen ja Olli Julkunen, tavanomaisista tyyleistä poiketen pojat levittävät alustat bussin talvisen loskaiselle keskikäytävälle ja tällä tyylillä uni maistuu hyvältä läpi talven.

Paluumatkojen tunnelma on vapaampaa riippuen tietenkin pelin lopputuloksesta. Tällöin pelaajat keksivät erilaisia ajantappokeinoja. Konsolipelien voimaan luottavat Henri Heino ja Jesse Saarinen, jotka kannettavilla PSP-konsoleillaan siirtyvät virtuaalipelimaailmaan matkojen ajaksi. Pojat jatkavat konsolikulttuurin luojan Hämeenlinnaan siirtyneen Tuukka Mäkelän viitoittamalla tiellä. Joukkueen digitohtorina toimiva Henri Laurila puolestaan tiedottaa ajankohtaisimmat uutiset ja matkatiedot näppärästi uudesta iPhone-puhelimestaan.

Takaosan korttiringissä kauhua luo kaksikko Kari Sihvonen ja Leo Komarov. Juttujen mukaan uusimpana pelurina ja ringin rahoittajana toimii nuori maalivahti Joonas Kuusela. Ringissä usein mukana myös liigan pisimmän mailan tittelistä tiukasti kilpaileva Jani Forsström.

Jussi Saarinen

Ili Varmavuo

Viime kevään puolivälierissä 10-vuotta vanha selostuslaitteistoni alkoi osoittaa taisteluväsymystä. Lukuisia draamoja välittäneen selostuslaitteen mikki alkoi korista viimeisillään ja laitteen paluuääni paukahteli korviini kuulokkeista pahaenteisesti. Se jatkuiko lähetys paukahtelun jälkeen, jäi usein arvoitukseksi. Oli siis laitteiston uusimisen aika uuden kauden kynnyksellä. Ja niin kuin tiedätte, mikään ei ole tänä päivänä mukavampaa kuin opiskella uuden lukuisilla multitoimintonäppäimillä varustetun elektronisen vempaimen käyttöä. Plug and play. Tyrkkää johto seinään ja virta päälle, ja ei muuta kuin selostamaan – kyllä pelittää. Niinpä.

Laiteen käyttöohje oli laadittu heprealaisin täysin tuntemattomin termein. Ei siinä auttanut lopulta puolenkymmenen kokeneen selostajan kuin nöyrtyä uutuuttaan kiiltelevän laiteen ääressä tunnin taistelun jälkeen. Kaunis se oli kyllä katsella, mutta vielä kun olisi saatu kone laulamaan. Olo oli kuin kunta-alan töissä kultaisella 80-luvulla yhden meistä painellessa hartaana laitteen nappuloita muiden tuijottaessa aparaattia herkeämättömällä tarkkaavaisuudella. Kuka on muuten tavannut viimeksi loogisen käyttöohjekirjan, vai tehdäänkö niitä edes nykyään ? Jos Pelicansin pelikirja olisi yhtä vaikeaselkoinen kuin selostuskoneen opaskirja, ei Iskuareenalla nähtäisi yhtään onnistunutta syöttöketjua koko kauden aikana. Kaikki kuitenkin selviää aikanaan, kiitos käyttötuen ja ammattitaitoisen tekniikanväen.

Kauden ensimmäinen este on siis ylitetty ja selostuskone selätetty.  Seuraavaksi jännätään sitä  toimivatko vieraspaikkakuntien selostuslinjat, ja sitä ovatko selostuskopit vielä vanhoissa paikoissa. Vai onko jälleen kerran käynyt niin, että kopeista on kesän aikana rakennettu paksulompsaisille yritysvieraille uusia aitioita dollarin kuvat silmissä vilistäen?

Entä jos jääkiekon SM-liigan slogan olisikin otsikon kaltainen? Täyttyisivätkö lehterit? Puhuisivatko fanit? Kirjoittaisiko lehdistö?

Nyt lähdetään liikkeelle sloganilla draamaa ja jytinää. Olkoon niin.

Kiekkoblogilla ei ole slogania, mutta joitain veteen piirrettyjä viivoja olemme hahmotelleet. Jussi Saarinen kurkkii jääkiekkomaailmaa sisältäpäin. Kovanonnen peluri kuntouttaa itseään kahdesta polvivammasta eikä pääse kaukaloon vielä muutamaan kuukauteen. Jussi niittaa kuitenkin ajatuksiaan teidän luettavaksenne. Olkaa tarkkana, sillä luvassa voi olla mukavia huomioita, joihin meillä tavallisilla kaduntallaajilla ei ole mahdollisuuksia.

Ilkka Varmavuo puolestaan on kiertänyt vuosikymmenen ajan liigahalleja selostuskeikoillaan. Ili ei ole joutunut jättämään yhtään peliä väliin - salaisuus on siinä, että mies laittaa pipon päähän heti kun ilmat kylmenevät. Vieraspelien selostaja näkee ja kuulee asioita eri paikkakunnilta. Niitä kokemuksia on siis luvassa.

Entäs allekirjoittanut? Kyyninen toimittaja. Vaan jospa keskittyisinkin hakemaan sitä pumpulia ja hellyyttä, jota jääkiekossa on. Ai ei ole vai? Älä ole niin varma. Katso ympärillesi hallissa. Sieltä voi löytyä monenlaisia tarinoita…

Esa Rauhanlaakso